Velkahan on maksettava, eikös juu? Tottakai on. Mutta on
tilanteita, joissa ulosottovelallinen ajetaan liian ahtaalle. Voi käydä niin,
että edellytykset työssä käymiseen katoavat, kuten jäljempänä Tapion
tapauksessa. Tai että on edullisempaa jäädä kotiin työttömäksi, kuten Kaijan
kertomassa tilanteessa. Yhteiskunnan kannalta on väärin, että osa yksityisten
henkilöiden ulosottoveloista tulee toimeentulotuen kautta sosiaalitoimen
maksettavaksi. Kuten Seijan tapauksessa.
Mutta ennen kuin luemme heidän tarinansa,
pohditaanpa hieman
ulosmittauksen ongelmia.
Ulosotto on suurimmaksi osaksi vähävaraisten ongelma,
ja se myös tekee ihmisistä yhä vähävaraisempia aiheuttamalla työstä luopumista
ja sitä kautta syrjäytymistä. Ulosotto ruokkii harmaata taloutta.
Emme voi
laatia tilastoa siitä, kuinka paljon ulosottovelalliset käyvät pimeästi töissä,
tai paljonko työantajat vaihtavat palkkaa kulukorvauksiksi, jotta ulosotolta
vältyttäisiin. (Kulukorvauksista, kuten kilometri- ja päivärahoista
ulosmittausta ei tehdä, ja nämä ovat työnantajallekin edullisempia, koska
niistä ei makseta sivukuluja.) Ongelma on myös ulosottoviranomaisten
tulospalkkaus sekä ulosottomääräysten vaikeaselkoisuus.
Kolme tositarinaa ulosottovelallisen elämästä, sekä lääkkeet
heidän tilanteensa korjaamiseen:
1. Yksinasuvan entisen
yrittäjän tarina, velkaa ulosotossa jäljellä alle 1000e
Seija (nimi muutettu) oli it-alan yksinyrittäjänä yli
kaksikymmentä vuotta, pikkuhiljaa hän väsyi rankkaan työmäärään ja lopetti
yrityksensä, niskaan jäi kuitenkin verorästejä. Seija tekee osa-aikatyötä
toimimalla muutaman toimintarajoitteisen avuntarvitsijan henkilökohtaisena
avustajana. Hänen nettotulonsa ovat noin 1100 - 1300e/kk. Verorästit valuivat
ulosottoon ja lopulta ulosottomies alkoi pidättää palkasta kolmanneksen, joka
on 100 - 200e, tuloista riippuen. Mutta koska Seijalla ei ole mitään muita
tuloja ja hän elää yksin, hän ei pystyisi maksamaan vuokraansa, kulujaan ja
ruokaansa jäljelle jäävällä nettotulollaan. Niinpä hän on joka kuukausi saanut toimeentulotukena
50-150e, eli lähes saman summan, joka hänen palkastaan on mennyt ulosottoon.
Käytännön rumba: Seija vie tiliotteet, palkkalaskelmat ym.
paperit toimeentulotukitoimistoon, missä hänellä onneksi on ystävällinen
omavirkailija, joka laskee toimeentulotuen määrän. Heillä on puolentunnin
tapaaminen.
LÄÄKE: Sen sijaan, että käytämme yhteiskunnan vähiä
resursseja tähän byrokratiaan, voisimme luoda helpot ja terveet edellytykset
sosiaaliselle luototukselle. Toisin sanoen sosiaalitoimisto olisi heti maksanut
Seijan ulosottovelan pois kokonaan, ja Seija olisi maksanut sosiaalitoimistoon
säännöllisesti esim. 50e/kk. Seijan tapaus on kylmä esimerkki siitä, kuinka
heitämme yhteiskunnan vähiä resursseja hukkaan aivan turhan byrokratian
muodossa.
2. Ex-puolison
muistoista kärsivän tarina, velkaa ulosotossa yli 200000e.
Kaija (nimi muutettu) eli avioliitossa 90-luvulla
rakennusalan yrittäjän kanssa. Rakennusliikkeen konkurssissa Kaijalta meni
koti, avioliitto ja luottotiedot. Kaija oli takaamassa miehensä veloissa ja
yhteisestä omakotitalosta jäi puoli velkaa Kaijan harteille. Kaija on 'hyvä
jätkä'. Hän kertoo, että on aina ollut kova tekemään duunia. Mukautuvana
ihmisenä hän on ollut töissä rakennuksilla, kapakoissa ja toimistoissa. Paha
allergia vei loistavan rakennusalan työpaikan, ja Kaija saakin liitolta
ansiosidonnaista päivärahaa niiltä päiviltä, kun ei ole missään töissä. Kotona
työttömänä ollessaan Kaijalla jäi verojen ja ulosoton jälkeen
ansiosidonnaisesta päivärahasta käteen 1100e/kk, joka riitti juuri asumiseen ja
elämiseen.
Kaija ei osannut olla tekemättä työtä, niinpä hän hakeutui
toimistoalalle, ja saikin määräaikaisen työpaikan, jossa viihtyi ja jossa hänen
työpanoksensa on tärkeä. Osaamiseen nähden tuntipalkkakin on ok, mutta
ansiosidonnaiseen päivärahaan nähden pieni. Niinpä Kaijalle jää palkasta
ulosoton jälkeen 850 e/kk. (Huom. työmatkojen kulkemiseen kuluu Kaijalta noin
200e/kk) Kukapa eläisi 650 eurolla kuukauden? Kaija ei saa toimeentulotukea,
koska elää avoliitossa, vaikka pariskuntana heillä onkin "omat rahat"
ja "omat kulut".
Ulosottojärjestelmä ajoi Kaijan tekemään lisätyötä, josta
hän saa osan palkasta "pimeänä". Päivät ovat rankkoja: kahdeksaksi
toimistoon, neljältä toimistosta kapakkaan tarjoilemaan ja yhdeltä kotiin
nukkumaan, kahdeksaksi toimistoon… Turhan rankkoja ottaen huomioon sen, että
velkansa pääomaa hän ei saa elinaikanaan maksettua, ainoastaan sen kerryttämiä
korkoja. Elämä on myös turvatonta. Hän maksaa uudessa avoliitossa yhteistä
omakotitaloa, vaikkei voi omistaa sitä, ulosottomieshän veisi omaisuuden (tosin
tuskin perheen asuntoa). Eipä asuntolainakaan toisaalta ole hänen nimissään,
koska luottotietonsa menettäneenä hän ei velkaa saa. Kaikki, mitä hän elääkseen
tarvitsee, puhelinliittymistä auton vakuutuksiin ovat uuden avopuolison
nimissä. Velkasaneeraukseen Kaija ei pääse, koska hänellä ei ole vakituista työpaikkaa.
LÄÄKE: Tällaisen ulosottovelallisen, joka ei selvästikään
koskaan pysty maksamaan veloistaan kuin korkojen rippeitä, velat pitäisi antaa
anteeksi tai kohtuullistaa. Kohtuullistamisella tarkoitan, että ensin
selvitetään, miten ja miksi ulosottovelka on syntynyt. Jos todetaan, että velka
on syntynyt yrittämisen, tahattomuuden tai heikon toimeentulon vuoksi - ikään
kuin 'ajautumisena' - pitäisi ihmisille antaa toinen mahdollisuus. Ulosottoselvitykseen
käytettäviä ponnistuksia pitäisi ohjata syiden selvittämiseen sen sijaan, että
nyt selvitellään ainoastaan velallisen velkojen ja tulojen määrää.
3. Lapsen sairauden
vuoksi työttömyyskierteeseen joutuneen tarina, velkaa ulosotossa 10000e.
Tapion (nimi muutettu) perheeseen syntyi vakavasti sairas
lapsi, jonka erilaisten, 5 vuotta kestäneiden, leikkausoperaatioiden vuoksi
piti toisen vanhemmista jäädä pois töistä lasta hoitamaan (sairaalassa ja
kotona). Arpa osui perheen isään, koska äidillä oli virka ja parempi palkka,
isä oli töissä "vain" konepajalla. Yhden ihmisen palkka ei kuitenkaan
riittänyt nelihenkisen perheen kuluihin, eikä etenkään jatkuvaan kulkemiseen Etelä-Pirkanmaalta
leikkauksistaan toipuvan lapsen luona Helsingissä ja Tampereella. Omakotitaloaan
vastaan perhe sai pankista vähän lisälainaa, mutta kun sekin oli syöty, alkoi
velaksi eläminen, korttiluotoilla. Rankka elämäntilanne ajoi avioeroon, jonka
jälkeen Tapio sai huomata, että vaimo oli hoitanut omat velkansa ajan tasalla,
mutta Tapion nimellä otetut velat olivat "tapissa" ja perinnässä.
Lisäksi lähes kuuden vuoden työttömyysputki, eli aukko Cv:ssä, aiheutti sen,
että uutta työtä oli mahdoton saada. Työttömyyspäiväraha riitti asuntolainaan
ja ruokaan, Tapion velat valuivat ulosottoon.
Kun Tapio vihdoin sai työpaikan toiselta paikkakunnalta, alkoi
ulosottomies pidättää hänen palkastaan kolmanneksen vanhoihin
luottokorttivelkoihin. Palkkaa jäi ulosoton jälkeen 1050e/kk. Ulosmittauksessa
huomioitiin kodin ja työpaikan väliset matkat jonkin laskennallisen, julkisiin
kulkuneuvoihin perustuvan kaavion mukaan. Sitä ei voitu ottaa huomioon, että
Tapio ei päässyt työmaalleen saakka julkisella kulkuneuvolla, koska
rakennusalalla työkohteet vaihtelivat. Asuntolainan, sähkön ym. kulujen sekä
polttoaineiden jälkeen rahat eivät riittäneet auton ylläpitämiseen, vaan sen
vakuutukset ja autoverot jäivät maksamatta. Autolla ei voinut ajaa, joten Tapio
ei enää päässyt kulkemaan työpaikkaansa. Hän jäi jälleen työttömäksi. Tällä
hetkellä Tapio käy työssä uuden avopuolison autolla, ja uudessa perheessä on
jälleen kahden ihmisen tulot. Joskin pienet, koska kummaltakin menee palkasta
kolmannes ulosottoon (uusi avopuoliso on konkurssin tehnyt entinen yrittäjä -
ei kuitenkaan Seija eikä Kaija). Velkasaneeraukseen hänen ei kannata hakeutua,
koska kaikista vaikeuksistaan huolimatta hän on aina hoitanut asuntolainansa.
Velkasaneerauksessa hänellä ei voisi olla omaisuutta. Takuusäätiön takaaman
lainan saamiseksi hänellä on liikaa velkaa, koska myös asuntolaina lasketaan velkoihin
mukaan.
LÄÄKE: Tapio ei olisi velkaantunut, jos lapsiperheiden
poikkeuksellisiin taloudellisiin muutostilanteisiin olisi saanut myös
taloudellista tukea (he saivat toisenlaista tukea). Myöhemmin Tapio olisi
voinut pitää työpaikkansa, jos palkan ulosmittaus olisi joustavampaa,
harkinnanvaraisempaa ja inhimillisempää. Sosiaalinen luototus pelastaisi myös
Tapion tämän hetkisestä tilanteesta. On väärin, että omistusasunnossa asuva ei
pääse velkasaneeraukseen.
Ulosotossa pitää ottaa käyttöön systeemi, jossa ihmisen
kokonaistilanne tutkitaan. Lasketaan, kuinka paljon enemmän yhteiskuntaa
hyödyttää se, että ihminen voi mennä pienelläkin palkalla töihin, maksaa
veronsa ja käyttää rahansa palveluiden ja tavaroiden hankintaan, kuin se että
hän elää koko ikänsä sosiaaliturvan varassa eikä häneltä kuitenkaan saada perittyä
kuin ulosottoviranomaiselle menevät maksut.
Ulosottomittauksen laskenta on niin monimutkainen, ettei
virkamieskään sitä aina ymmärrä. Ylen nettisivuilla TEM:n Pekka Tiainen sanoo:
"Jos palkka nousee 1 400–2 800 euron välille, ulosottoloukku ei
ole niin raju (kuin alle 1400 euron palkasta).
Käteen jää puolet suojaosan ylittävistä tuloista, eli sadasta eurosta
jää 50 euroa." Tämä EI PIDÄ paikkaansa. Laissa nimittäin lukee, että
1400-2800 euron palkkasummasta pidätetään
2/3 koko nettopalkasta. Hämääväksi Ylen uutisoinnin tosin tekee se, että
siinä on käteen jäävää osuutta verrattu bruttopalkkaan, kun ulosmittauksessa
yleensä puhutaan vain nettosummista. Kuten alle liitetyistä laskelmista voi nähdä, ulosmittauksen prosentuaalinen
määrä nousee progressiivisesti tulojen kasvaessa, eikä keskituloisillakaan jää
Kari Tiaisen kuvailemaa 50% käteen.
Ote ulosottolaista:
Ulosmitattava määrä: (HUOM.
palkka tarkoittaa NETTOpalkkaa)
1. Jos palkka on pienempi kuin
suojaosuus, siitä ei ulosmitata mitään.
Suojaosuus vaihtelee elätettävien määrään mukaan, mutta
otetaan tässä esimerkkisuojaosuudeksi 700e/kk.
2. Jos palkka ylittää suojaosuuden,
mutta on enintään kaksi kertaa suojaosuus, ulosmitataan suojaosuuden
ylittävästä palkasta kaksi kolmasosaa (tulorajaulosmittaus 2/3 x (palkka –
suojaosuus)).
Toisin sanoen: 700-1400 euron palkasta,
ulosmitataan 2/3 siitä osasta joka ylittää 700e. Esim. 1300 eurosta se olisi 2/3
x 600 = 400e. ELI 30,76%
3. Jos palkka on suurempi kuin kaksi
kertaa suojaosuus, mutta enintään neljä kertaa suojaosuus, ulosmitataan
nettopalkasta yksi kolmasosa (1/3).
Eli 1400-2800
euron pakoista menee ulosottoon 1/3 koko summasta. Esim. 2700 eurosta 900e. ELI
33,33 %
4. Jos palkka on suurempi kuin neljä
kertaa velallisen suojaosuuden määrä ulosmitataan yksi kolmasosa neljä kertaa
velallisen suojaosuuden määrää vastaavasta palkanosasta ja lisäksi neljä
viidesosaa sen ylittävästä palkanosasta. Palkasta ulosmitataan kuitenkin
enintään puolet.
Siis yli 2800 euron palkasta
ulosmittaus lasketaan tämän mukaan. Esim. palkka on 3300e, josta 4 x 700=2800
siitä ulosotto 1/3 =933 SEKÄ 4/5 x 500e
= 400e, Yhteensä: 1433e. ELI 43,42%.
LÄÄKE: Kyllä tässäkin lain sanamuodossa olisi
yksinkertaistamisen varaa? Uusi sanamuoto voisi kuulua: "Suojaosuutta
vastaavasta nettopalkasta ei ulosmittausta suoriteta. Sen ylimenevästä
osuudesta pidätettään 35%" Tällä menetettäisiin hyvätuloisten nouseva
ulosottomaksu. Mutta kuinka paljon ulosottovelallisissa oikeasti on
hyvätuloisia?
Ulosottolakia inhimillisenpään suuntaan muutettaessa on
pohdittava myös ulosottoviranomaisten palkkausperusteita. Nythän on niin, että
heillä on palkassaan myös tulospalkkiolisä, joka kasvaa asteittain sen mukaan, paljonko
velalliselta saatu kertasuoritus on. Vaikka palkkiot ovat pieniä, on
muistettava, että voudeilla on monia satoja asiakkaita. Tulospalkkausperuste
muuttui 1.8.2014 ja se huomattiin palkanlaskijoiden piireissä. Vanhoja
maksujärjestelmiä purettiin, ja voudit lähtivät kiivaammin palkkojen kimppuun.
Se, että palkkiot nousevat portaittain, eivätkä prosentuaalisesti aiheutti mm.
tilanteen, jossa 500 euron maksujärjestely purettiin, koska palkasta
pidättämällä ulosottoon saatiin 580e. Yksi tulospalkkion korotusraja kun on
520e. Ulosottoviranomaisten palkkataulukot löytyvät netistä melko pienellä
googlettamisella.
Mielestäni 'ulosottomiesten' palkka ei saa olla tulospalkka,
koska tällainen palkkasysteemi estää ihmiset mahdollisuuden tehdä ulosoton
kanssa maksusuunnitelmia. Toisen hädästä ei valtion viranomainen saa henkilökohtaisesti
hyötyä.
Ulosottovelkoja pitää voida kohtuullistaa, koska köyhyyden
ja osattomuuden periytyvyys on olemassa oleva ilmiö, eikä kierrettä saada
katkaistua, jos perheen vanhempia ei auteta ensin jaloilleen. Ulosotto on usein
elinkautinen rangaistus ja nykylainsäädännöllä siitä ei voi hakea armahdusta
edes presidentiltä. Ulosotossa olevia ihmisiä kohdellaan kuin suuria
rikollisia, vaikka kyse on yleensä aina siitä, että elämää ei voi hallita, vaan
elämässä tulee eteen tilanteita, jotka suistavat talouden raiteiltaan.